Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi,
meidän kipumme hän sälytti päällensä.
Me pidimme häntä rangaistuna,
Jumalan lyömänä ja vaivaamana.
meidän kipumme hän sälytti päällensä.
Me pidimme häntä rangaistuna,
Jumalan lyömänä ja vaivaamana.
Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme,otti taakakseen meidän sairautemme.
Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta,
luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan.
Liittyvät aiheet
Kärsiminen
Mutta kaiken armon Jumala...
Jeesus
Jeesus katsoi heihin ja...
Sairaus
Jos joku teistä sairastaa...
Ristiinnaulitseminen
Joka "itse kantoi meidän...
Rakkaus
Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus...
Toivo
Sillä minä tunnen ajatukseni...
Päivän Raamatun jae
Säilytä, poikani, isäsi käskyäläkä hylkää äitisi opetusta.
Vastaanota päivittäinen Raamatun jae:
Päivittäinen ilmoitusSähköpostiFacebookAndroid-appVerkkosivustollasi?Satunnainen Raamatun jae
Unhottaako vaimo rintalapsensa,niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa?
Ja vaikka he unhottaisivatkin,
minä en sinua unhota.
Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt,
sinun muurisi ovat aina minun edessäni.Seuraava jae!Kuvan kanssa