<
Jób 23 - KAT & KR92
| On dobre pozná moje cesty, zastávky, jak zlato vyjdem, keď ma preskúša. Veď moja noha k jeho stope prilipla, jeho cestu som strážil, nezblúdil. | Hän tietää kyllä, millainen on ollut minun vaellukseni. Koetelkoon minua niin kuin tulessa kultaa – minä kestän. Hänen jalanjälkiinsä olen sovittanut askeleni, hänen tietään olen seurannut. En ole siltä poikennut. |
| Nevzdialil som sa od pier jeho príkazov, úst jeho slová v hrudi skryl som si. | Hänen sanansa käskyjä minä tottelen, minä pidän ne aina silmieni edessä. |
