Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.
Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!’
Liittyvät aiheet
Katuminen
Mutta minun kansani, joka...
Kääntymys
Mutta minun kansani, joka...
Nöyryys
Kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa...
Armo
Käykäämme sentähden uskalluksella armon...
Synti
Vai ettekö tiedä, etteivät...
Rakkaus
Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus...
Päivän Raamatun jae
Herra lunastaa palvelijainsa sielut,eikä yksikään, joka häneen turvaa,
tule syynalaiseksi.