Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.

Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!’
Liittyvät aiheet
Katuminen
Mutta minun kansani, joka...
Kääntymys
Mutta minun kansani, joka...
Nöyryys
Kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa...
Armo
Käykäämme sentähden uskalluksella armon...
Synti
Vai ettekö tiedä, etteivät...
Rakkaus
Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus...
Päivän Raamatun jae
Minä kiitän Herraa joka aika,hänen ylistyksensä on alati minun suussani.
Satunnainen Raamatun jae
Kun minulla on sydämessäni paljon murheita,niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.Seuraava jae!Kuvan kanssa